Signe kirkolliskokouksessa

Hyväksyimme juuri vapaamuotoisen rukouksen parisuhteensa rekisteröineen parin kanssa ja heidän puolestaan äänin 78-30. Nyt siis piispat laativat ohjeen, miten tuo rukous toteutetaan. Tiedän, että monien mielestä tämä on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kuten olen usein todennut, niin minäkin toivoisin, että kirkko siunaisi samaa sukupuolta olevat parit. Uskon kuitenkin, että tämä päätös tuo homoseksuaalit kirkon jäsenet näkyviksi kirkossa. Nyt papeilla on mahdollisuus kohdata pariskuntia tällaisen vapaamuotoisen rukouksen yhteydessä. Kirkolla on aivan uusi mahdollisuus näkyvästi tukea samaa sukupuolta olevia pareja. Äänestyksen tulos on yllätävän selvä. Rukouksen vastustajat pitivät runsaasti pitkiä puheenvuoroja. Äänekäs porukka olikin sitten yllättävän pieni. Konservatiivien pääargumentti oli, että Raamatussa lukee, että homoseksuaalinen käyttäyminen on synti ja homoseksuaalisessa parisuhteessa elämistä ei pidä tukea. Elinen päivä ei ollut kovin helppo. Keskustelu alkoi aamulla klo 9. Välill

Perustevaliokunnan mietinnön käsittely alkoi tänä aamuna. Ensin meille selostettiin, että asia voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä. Rukouksen hyväksyminen ei siis vaadi 3/4 enemmistöä. Eräs neropatti kysyi aiemmin viikolla, mihin tästä tulkinnasta voi valittaa. Kirkolliskokouksen sihteeri kertoi, että kirkolliskokouksen päätöksestä ei voi valittaa. Keskustelu alkoi mietinnön esittelyllä. Puheenvuorolista täyttyi salamana. Ensimmäiset pari tuntia keskustelusta käytiin lähinnä mietinnön vastustajien voimin. Nyt äänessä on piispa Riekkinen. Puheenvuoroja riittää, joten tätä menoa olemme täällä vielä sunnuntainakin. Yksi hilpeimmistä uusista asioista tällä viikolla on ollut homoteologia. Mietintöön jätetyssä eriävässä mielipiteessä nimittäin todetaan, että kirkko pyrkii ratkomaan ongelmiaan homoteologialla. Yhdessä puheenvuorossa onneks hiukan valotettiin, mitä homoteologia tarkoittaa. Homoteologian lisäksi tällä viikolla on ollut muutakin uutta. Istuntosalin eteisessä päivystää

Kaikki ovat varmaan tietoisia, että viikon kiinnostavin asia on, rukoillaanko jatkossa samaa sukupuolta olevien parien kanssa. Tilanne on nyt siis se, että saimme aamupäivällä perustevaliokunnan mietinnön. Asian käsittely alkaa huomenna aamulla. Mietinnössä esitetään, että parisuhteensa rekisteröineen parin kanssa voisi rukoilla vapaasti. Mietintöön on toki jätetty myös eriävä mielipide, jonka mukaan mitään ei pitäisi tehdä. Sain ennen kirkolliskokousviikkoa muutamia yhteydenottoja, joissa toivottiin, että asiassa päästäisiin enemmän eteenpäin. Olen valittaen todennut, että kirkolliskokouksen tilanne nyt vaan on sellainen, että parempaan ei pystytä. Tällaisen vapaan rukouksen hyväksyminen on monille edustajille aika kova paikka eikä osa edustajista aio sitä hyväksyä. On siis syytä iloita, jos huomenna hyväksymme perustevaliokunnan mietinnön. Tätä voi olla vaikea ymmärtää mutta kirkolliskokous on aivan oma maailmansa, jossa esimerkiksi rationaalisella argumentoinnilla ei ole mitään pain

Tänään päivä on kulunut talousvaliokunnassa. Täysistunnossa käsittelimme vain kaksi hiippakuntavaltuuston esitystä. Ne molemmat vieläpä hylättiin heti täysistunnossa. Valiokunnassa on ollut perinteinen meno: huumori kukkii ja pilkkua viilataan. Talousarviossa ei ollut suuria yllätyksiä, joten emme jääneet jankkaamaan siitä. Kävimme läpi isojen hankkeiden tilanteen ja toivoimme jälleen tarkkaa taloudenpitoa ja vaikutusten mittaamista. Keskustelimme jonkin verran myös talousarvioaloitteesta, jossa esitettiin määrärahaa Vuotson saamelaiskappelin rakentamiseen. Päivällisellä kävimme mielenkiintoisen keskustelun etiketista. Varapuheenjohtaja Sahi antoi meille hyviä neuvoja muun muassa mustan jakkupuvun käytöstä. Tällä hetkellä tunnelma on odottava. Perustevaliokunta vääntää mietintöä parisuhteiden puolesta rukoilemisesta. Mietintö jaetaan meille kuulemma huomenna ja se käsitellään torstaina. Saa nähdä, miten käy.

Onpa täällä outo meno! Illan täysistunto loppui jo klo 20, joten olen ehtinyt sen jälkeen lenkille ja iltahartauteen. Mahtavaa! Iltapäivällä oli perinteisesti ministerin päiväkahvit. Ministeri Wallin puhui seurakuntavaaleista ja siitä, kuinka hän ja arkkipiispa ovat aktiivisesti kampanjoineet äänestämisen puolesta. Kahveilta olisi pitänyt ehtiä ensin kansliavaliokuntaan ja sitten talousvaliokuntaan mutta myöhästyin molemmista. Oli nimittäin niin kiinnostava keskustelu seurakuntavaaleista ja seurakuntalaisten osallistumismahdollisuuksista meneillään kahvipöydässä. Illan täysistunnon tärkein asia oli tulevaisuuselonteko Kirkko 2020, joka on varsin mielenkiintoinen ja perusteellinen teos. Olisin tosin toivonut, että selonteossa olisi katsottu kauemmas tulevaisuuteen. Nyt siinä lähinnä esiteltiin ne samat kehitystrendit, jotka luetellaan kaikissa vastaavissa papereissa. Mielenkiintoisin osa selontekoa on loppupuolella hahmotellut mallit seurakunnasta ja seurakuntaan kuulumisesta. Vaihtoeht

No niin, täällä ollaan. Aloitimme talousvaliokunnan kanssa jo eilen illalla. Tänään aamulla istuntoviikko alkoi messulla Maarian kirkossa ja jatkui avauspuheenvuoroilla. Porvoon hiippakunnan delegaatio toimitti messun matalalla profiililla. Arkkipiispa avasi istuntokauden erittäin hyvällä puheenvuorolla. Minä ainakin kuuntelin sitä liikuttuneena. Hän kävi suoraan asiaan ja puhui myrskystä, jossa kirkko on ollut ja homoista. Arkkipiispa korosti, että puhumme ihmisistä. Arkkipiispan mukaan nyt tarvitaan ymmärrettävä viesti siitä, miten kirkko suhtautuu homoseksuaalisiin ihmisiin. Aamupalalla tapasin myös piispa Askolan. Uusi piispa oli hieman päästään pyörällä ja kertoi, että voisi kantaa rinnassaan vaalien mainosnappia, jossa lukee "1. kerta". Kuulemma hän tekee joka päivä asioita ensimmäistä kertaa. Uudessa työssä on aina jännää, joten varmasti on superjännää olla ensimmäinen naispuolinen piispa. Omat ajatukset ovat tällä viikolla hieman hajallaan. Onneksi kuitenkin tutut kir

Pari viikkoa sitten olimme talousvaliokunnan kanssa Inarissa. Matkan alkuvaiheista jo kirjoitinkin mutta loppuvaiheet jäivät raportoimatta sattuneesta syystä. Tässä olisi muutamia ajatuksia viime viikkojen kirkostaeroamisaallon keskeltä ja tulevaa kirkolliskokousviikkoa ajatellen. En katsonut Homoiltaa televisiosta suorana, koska istuin talousvaliokuntalaisten kanssa hotellin aulassa parantamassa maailmaa. Seuraavana päivänä matkalla lentokentälle eräs seurueemme jäsen oli saanut viestin, jonka mukaan on käynnissä kirkostaerobuumi. Jatkoimme kotimatkaa. Seuraavana päivänä palasin arkityöhöni. Uutiset olivat täynnä Homoillasta alkanutta keskustelua, joten katsoin ohjelman netistä. Homoilta ei nyt ollut kovin korkeatasoista keskustelua. Konservatiiviset kristityt ilmaisivat ohjelmassa oman mielipiteensä ainoana totuutena, joten ei ole ihme, ettei kirkon moniäänisyys oikein välittynyt. Ensimmäinen tunne oli raivo. Kirkon luottamustehtävissä olen oppinut pitkämielisyyttä ja suvaitsevaisuut

Tänään koitti talousvaliokunnan perinteisen maakuntamatkan aika. Saavuimme aamupäivällä Ivalon lentokentälle ja olemme päivän aikana tutustuneet Inarin kuntaan ja seurakuntaan. Toki olemme kahlanneet läpi ensi vuoden talousarviota ja päivitelleet heikossa taloudellisessa tilanteessa olevia seurakuntia. Niin, ja yleisin ohjelmanumero tänään on ollut syöminen. Kunnantalolla saimme normaalia lounasruokaa eli perunoita ja kastiketta. Iltapäiväkahvilla oli lohipasteijoita, pullaa ja hedelmiä. Illanvietossa seurakuntatalolla tarjottiin Inarinjärven siikaa. Ja oli kyllä parasta siikaa ikinä! Iltapalaksi hotellilla saimme vielä voileipiä, joten nälkää ei ole tarvinnut nähdä. Illanviettossa selvisi, että paikallinen kirkkoherra on aikamoinen tarinankertoja. Kuulimme karhujuttuja, sotajuttuja, asejuttuja, maakotkajuttuja, ahmajuttuja ja porojuttuja - ja näihin kaikkiin liittyi tietysti tappaminen tai tapetuksi tuleminen. Kalajutut olivat illan kevyintä antia. Kalajuttuihin päättyi myös iltaharta

Sain viimein kaivettua kevätistuntokauden kuvat kamerasta. Tässäpä ois muutama. Lapuan hiippakunnan delegaation sakastissa ennen avajaismessua. Arkkipiispan lähtöjuhlaa vietettiin Turun linnan kuninkaansalissa, vieraita vielä odotellaan. Alkuruoka Edustaja Ojala ilman eläinrekvisiittaa Edustajat Simojoki ja Tuominen uurastivat Arkkikuvaelman tähtinä, kuvassa jo vähän rennompi mieli

Kirkolliskokouksesta löytyy useita hyviä puhujia. Tuntikausia kestävä puhemylly ei aina edes pitkästytä. Tässäpä muutama otos viikon varrelta. Samana aamuna pikkutyttö meni sitten tietysti äitinsä kanssa torille ostoksille ja kuinka ollakaan, yhtäkkiä tyttö huutaa, että "äiti, kato, nyt se tulee". Eihän äiti tietysti taivaalle katsonut, vaan äiti katsoi pikkutyttöä ja kysyi "niin mikä tulee?" "No se Taivaan Isä antaa mulle nyt sen hamsterin". - - Jotenkin, kun on kuunnellut tässä tätä keskustelua, haluaisin olla se pikkutyttö, joka voisi nyt levittää kätensä ja toivoa, että Taivaan Isä antaisi sen oikean ratkaisun minullekin. edustaja Rinne Täällä on sanottu, että me viemme tulevilta sukupolvilta tässä taloudellisen mahdollisuuden, mutta eihän tässä mitään kulu, jos tilanne pidetään entisellään. Silloin tulee kustannuksia, jos luodaan uutta. edustaja Kujala Olin jo päättänyt, etten käytä enää puheenvuoroja tästä, mutta täytyy todeta kuten varapuheenjohtaja

Ennakkovaroituksen mukaisesti istumme täällä Turussa edelleen. Heta-päätös saatiin juuri tehtyä - esitys hyväksyttiin mutta tiukille meni! Saimme jälleen kuulla, kuinka kirjanpidon ja palkanlaskennan keskittäminen vie seurakunnalta päätösvallan. Minäkin käytin puheenvuoron kirkon tulevaisuuden puolesta. Eilen illalla vietimme siis arkkipiispan lähtöjuhlaa Turun linnassa. Oli mahtavat juhlat! Anna-Mari Kaskinen oli kirjoittanut hienon näytelmän arkkipiispan vaiheista. Se sisälsi historian tapahtumia ja hilpeitä tilanteita arkissa. Näissä arkkipätkissä muun muassa Paarma, Peura, Repo ja Riekko keskustelivat arkin tilasta. Minä esitin kanaa, joka vaati arkin perusteellista uudistamista. Kuvaelmaa varten oli sävelletty Arkkilaulu, jossa on selvästi aineksia hittibiisiksi. Juhla oli vähintäänkin runsas - ohjelmaa oli paljon ja ruoka oli hyvää. Kirkolliskokousväki olikin juhlan päättyessä aivan rättiväsynyttä. Emme siis päätyneet hoilottamaan Arkkilaulua opiskelijoiden laivurikurssille, joka

Täällä on joka kerta ollut tosi kiire mutta tällä kertaa ehkä vielä kauheampi kiire. Voi tosin olla, että itse olen lähtökohtaisesti väsyneempi uuden työn takia enkä ole päässyt riittävän maaniseen tunnelmaan. Eilen illalla täysistunto kesti yli yhdeksään. Parisuhdelain seurauksista riitti asiaa. Sen jälkeen alkoi näytelmäharjoitukset. Työpäivä päättyi noin klo 22.30. Siinä kohtaa väänsin jo itkua, kun olin niin rättiväsynyt. En edes jaksanut lähteä kaupungille vaan menin nukkumaan. Tällä viikolla en ole ehtinyt ollenkaan ulkoilla, saunoa, lukea, soittaa kotiin enkä oikein mitään muutakaan. Välillä on pitänyt valita, käykö vessassa vai juoko kupin teetä - molempia ei ehdi. Kun asialistalla on vielä ollut tämä parisuhdekeskustelu, jonkinlainen vastapaino vaikka iltalenkin tai pankkivaliokunnan merkeissä olisi ollut tärkeää. Ehkäpä täällä kirkolliskokouksessakin pitäisi oppia sanomaan ei kaikenlaisille ylimääräisille hommille. No joo, tänä aamuna olo oli onneksi jo hieman parempi. Aamupä

Tämän aamupäivän täysistunnossa olemme jälleen keskustelleet parisuhdelain seurauksista ja samaa sukupuolta olevan parin kanssa rukoilemisesta. Keskustelun alkaessa puheenvuoropyyntöjä oli enemmän kuin puheenvuorolistaan mahtui. Olemme kuunnelleet raamattuluentoja, pohdiskeluja, saarnoja, tilityksiä, katsauksia ja jopa todistuspuheenvuoron. Useimmat puheenvuorot ovat olleet hyviä mutta liian pitkiä. Toivottavasti ehdin jossain vaiheessa tekemään pientä yhteenvetoa keskustelussa esiintyneistä argumenteista. Kohta jatkamme talousvaliokunnassa tilinpäätösmietinnön kirjoittamista. Lisäksi vielä hieman kevyempää ohjelmaa... Lintsasin eilen illalla siis valiokunnasta. Kuulin tosin, että valiokuntalaisista ei enää paljon irronnut iltasessiossa. Olin näytelmäharjoituksissa Turun linnassa. Harjoittelimme arkkipiispan läksiäisjuhlaa, joka on siis torstai-iltana. Oma osani on hyvin pieni mutta kokonaisuus on sen verran hauska, että kivaa oli. Sen enempää en suostu paljastamaan, koska juhlan kulku

Tämä päivä on ollut kirkolliskokousmaisen kiireinen, joten nyt vasta ehdin istua koneen ääreen. Aamulla lintsasin messusta ja kirjottelin aamupalan jälkeen puheenvuoroa. Valiokuntatyöskentely alkoi yhdeksän jälkeen ja jatkui lounaaseen asti. Olemme talousvaliokunnassa vääntäneet lausuntoa lakivaliokunnalle HeTasta. Lounaan jälkeen alkoi täysistunto, jossa käsiteltiin edustajien tekemiä aloitetteita. Keskustelimme aluetyön rakenteista, työyhteisöjen monimuotoisuudesta, määräenemmistövaatimuksesta ja virsikirjan lisävihkosta. Käytin puheenvuoron seurakunnan aluetyön rakenteista ja erityisesti seurakuntalaisten mahdollisuuksista osallistua päätöksentekoon. Parisuhdelain seuraukset oli myös esityslistalla mutta siihen asti ei ehditty. Keskustelu jatkuu aamulla. Illalla olisi ohjelmassa vielä valiokuntaa mutta saattaa olla, että joudun litsaamaan sieltä näytelmäharjoitusten vuoksi. Näytelmä ja roolini (pieni mutta hilpeä) ovat vielä salaisia.

Aloitimme päivän viimeisen täysistunnon klo 18 ja lopettelimme tuossa hetki sitten. Nyt on aika hyytynyt olo. Täysistunnon listalla oli HeTa-hanke ja parisuhdelain seuraukset, joten puheenvuoroja riitti ja riittää vielä huomisellekin. Kirkon yhteinen henkilöstö- ja taloushallinnon palvelukeskus herättää mielestäni kohtalaisen outoja pelkoja. Olemme nyt rakentamassa ja semontoimassa byrokraattista keskusvirastoa, joka vain lisää kustannuksia. Tämä ei ole ainakaan minun tavoitteeni. Omituisimpana vetona pidän Porvoon hiippakunnasta tulleita kommentteja, joissa esitettiin seurakuntien taloushallinnon yksinkertaistamista. Onneksi kirkkoneuvos Pihjala oikaisi, että kirjanpitoa määrää kirjanpitolaki ja että kirkolla on oltava varsin läpinäkyvä ja tarkka taloudenpito. Samaa sukupuolta olevan parin kanssa rukoileminen on varmasti tämän viikon vaikein asia. Minulle siinä ei tosin ole mitään vaikeaa, koska en yksinkertaisesti käsitä, miksi heidän puolestaan ja kanssaan ei voisi rukoilla. Minä ai

Maanantaiaamu on ollut oikein aurinkoinen. Suuntasimme heti aamiaisen jälkeen Maarian kirkkoon valmistautumaan messuun. Piispa toimitti messun ja me muut Lapuan hiippakunnan edustajat avustimme parhaamme mukaan. Erityisesti kolehdinkanto-osasto oli tänään todella terävä. Ennen messua lähinnä nauroimme sakastissa ja unohdin kokonaan jännittää omaa osuuttani. Noh, hengissä kuitenkin selvisin ja muukin joukkomme hoiti tehtävänsä avajaismessussa oikein mallikkaasti. Avajaispuheenvuorossa arkkipiispa puhui siitä, että ihmisarvo kuuluu kaikille - muutkin kuin työikäiset ovat ihmisiä. Arkkipiispa otti myös hienosti kantaa uskonnonopetuksen puolesta. Tänään iltapäivällä jatkamme erinäisten asioiden käsittelyä täysistunnossa ja juomme tietysti kahvia ministeri Wallinin seurassa.

Taas se on edessä – kirkolliskokousmatka Turkuun alkaa. Viime marraskuun jälkeen on tapahtunut aika paljon omassa elämässä. Olen vasta aloittanut uuden työn ja yliopistomaailma on nyt jäänyt taakse. Olen siis valmistautunut kirkolliskokoukseen erilaisissa tunnelmissa kuin aikaisemmin. Kovin hyvin tosin en ollut ehtinyt valmistautua, koska uusi työ on vienyt luonnollisesti suurimman osan voimavaroista. Ennen kirkolliskokousta aion vielä juhlia vappua. Saa siis nähdä, miten tällaisella valmistautumisella pärjää. Maanantai alkaa piispa Peuran ja Lapuan hiippakunnan porukan järkkäämällä messulla. Sain juuri kuulla, että luen messussa tekstin. Aika yllättävä valinta! Ensi viikkoon on tungettu niin paljon asiaa, että meitä on etukäteen varoitettu, että perjantaina ei ole toivoa päästä kovin aikaisin kotiin. Suurimman huomion on varmasti saanut selvitys parisuhdelain seurauksista. Piispat pitävät mahdollisena rukoushetkeä samaa sukupuolta oleville pareille. Asia tulee heti alkuviikosta lähete

Arkkipiispanvaali lähenee mutta en ole edelleenkään osannut päättää. Viime ajat olen ollut lähinnä ahdistunut tästä retorisesta myllystä, jossa arkkipiispanvaali velloo. Välillä tuntuu, että kisaillaan siitä, kuka parhaiten vääntää samoja ajatuksia uuteen muotoon. Monet valitsijat varmasti arvostavat sisältörikkaita (?) puheita ja kirjoituksia. Minusta kaikki puheet sen sijaan tuntuvat ihan tyhjiltä. Varmasti turhautumiseni johtuu osin vaaleissa pyörivästä retoriikasta. Onhan toki hilpeää, kun seitsemän setää määrittelee omin sanoin hengellisen johtajan - ei siinä kovin omaperäistä juttua voi heittää. Olen myös miettinyt, osaanko kirkollista slangia riittävästi. Ilmeisesti ehdokkaiden juttuja pitäisi jotenkin lukea rivien välistä. Niin, tai käyttää sitä samaa sanakirjaa, jonka avulla tulkitaan seurakuntavaalien ehdokaslistojen taustoja. En ole teologi vaan ekonomi (ja sen kyllä huomaa!), joten en laita kovin paljon painoarvoa retorisille taidoille. Haluaisin kuulla, mitä ehdokkaat oike

Näin uuden vuoden aikoihin unta arkkipiispanvaalista. Oikeastaan kyseessä oli yliopiston rehtorin vaali mutta tiesin vain arkkipiispanvaalin ehdokkaat, kun menin äänestämään omalla vuorollani. Yritin äänestyskopissa pähkäillä, ketä oikein äänestäisin. Arkkipiispanvaalin ehdokkaat on nyt asetettu ja numerotkin on arvottu. Varsinainen vaalipäivä on 18.2. ja toinen kierron on 11.3. Sain postissa ohjeet ja jo äänestyslipunkin. Lisäksi yhden piispaehdokkaan kannatusjoukot ovat lähestyneet kirjallisesti. Paperit on järjestyksessä ja informaatiota on jaossa mutta valveilla tilanne on aika samanlainen kuin unessa - en tiedä, ketä äänestän. Kun ehdokkaat joulukuussa selvisivät, keskustelin aiheesta muina naisina työpaikan kahvipöydässä. Tajusin vasta myöhemmin, että näistä miehistä nyt olisi sitten osattava valita. En ole lähtenyt kenenkään kannatusjoukkoihin, koska haluan (kerrankin!) ihan avoimin mielen valita ehdokkaani. Oijoi, se on uskomattoman vaikeaa! Valinnan vaikeus ei johdu siitä, ett